Kotien etsintää

Yksi kasvatustyön haasteista on löytää pennuille sopivat kodit. Rodun suosion lieveilmiönä pentukyselyitä tulee paljon, ongelma on löytää sellaiset kodit, jotka ymmärtävät mihin ovat sitoutumassa. Pennun kanssa eläminen on haastavaa, ja se tulee monelle yllätyksenä. Rajojen ja rakkauden yhdistelmä vaatii niitä rajojen asettamista, ja pennun kasvatus fiksuksi aikuiseksi alkaa kotioven avauksesta. Pennun ollessa hereillä on sen arjessa oltava läsnä, ja sisäsiisteyden opettelu vaatii useita ulkoiluja pitkin päivää. Usein isoin ongelma kotien valinnassa liittyykin siihen, onko perheellä oikeasti aikaa koiranpennulle.

Sen lisäksi, että pennulle on oltava oikeasti aikaa, vaatii koiran hankinta suunnitelmallisuutta. Kasvaakseen sosiaaliseksi ja rohkeaksi on pennulle tarjottava riittävästi uusia kokemuksia. Tämä tarkoittaa, että sen kanssa lähdetään paikkoihin, joissa liikkuu paljon ihmisiä, sekä erilaisia kulkuneuvoja. Tätä varten kodin olisi jo etukäteen mietittävä mihin pennun kanssa lähdetään, kuinka usein ”kylille” päästään. Samalla pentu harjoittelee autoilua, mikä on myös tärkeä taito. Myöhemmin pentu tulisi viedä ohjattuun koulutukseen, jos ei muun takia, niin siksi, että oppii rauhoittumaan toisten koirien lähellä.

Kasvattajan kannalta on tärkeää, että uudessa kodissa ollaan valmiita viemään pentu aikanaan terveystarkastuksiin, luonnetestiin ja muutamaan näyttelyyn. Vain näin on mahdollista varmistaa hyväluonteisten, terveiden ja nättien Valkkareiden tulevaisuus. Usein kuitenkin pentua hankkiessa ollaan näihin tutkimuksiin valmiita, mutta oikean iän lähestyessä ei enää ollakaan valmiita. Tämä on iso haaste, sillä ilman tutkittua tietoa ei rodun jalostaminen ole mahdollista!

Kaikkein helpoin on antaa pentu kotiin, joka on jo entuudestaan tuttu. Tutuksi pääsee ottamalla yhteyttä jo reilusti ennen pentujen syntymää ja käymällä kylässä. Meillä käykin kylässä paljon rodusta kiinnostuneita, ja näistä perheistä olemme saaneet erinomaisia koteja pennuille. Kaikkein kivointa on, että kasvattien omistajat pitävät yhteyttä, ja kertovat kuulumisia niin iloisista kuin haastavista asioita. Pentukyselyyn, jossa kysytään mitä maksaa, ja koska voi tulla hakemaan, on meiltä turha odottaa vastausta. Meiltä ei yksikään pentu lähde kotiin, johon emme ole edes jollain tasolla tutustuneet.